Yle 24.8.2022: Joka kymmenes oppilas ei uskalla kertoa kiusaamisesta eikä tiedä, miten kiusaamiseen puututaan kouluissa

Vaikka kouluissa on käytössä useitakin erilaisia kiusaamisen vastaisia menetelmiä, moni oppilas jättää kertomatta kiusaamisesta, koska ei usko kertomisella olevan mitään vaikutusta tilanteeseen.

Tunnistamaton oppilas istuu sohvalla koulun kirjastossa käyttämässä puhelinta.
Karvin toteuttamaan kyselyyn vastasi kaikkiaan yli 12 000 peruskoulun oppilasta. Heistä noin kolmannes kertoi kokeneensa kiusaamista jossain kohtaa kouluvuosiensa aikana.

Yle HANNA TERÄVÄ

Kouluissa pitäisi ottaa oppilaat ja vanhemmat paremmin mukaan kiusaamisen vastaiseen työhön, toteaa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) tänään julkaisemassa raportissaan.

Karvi on arvioinut ensimmäistä kertaa erilaisten kiusaamisen vastaisten menetelmien toimivuutta kouluissa.

– Kouluissa kyllä käytetään hyvin menetelmiä ja niihin ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä, mutta valitettavasti oppilaille ja heidän vanhemmilleen jää usein epäselväksi se, miten kouluissa kiusaamisasioita käsitellään, toteaa Karvin arviointiasiantuntija Niina Rumpu.

Arvioinnin yhteydessä toteutettuun kyselyyn vastasi kaikkiaan yli 12 000 oppilasta 187 peruskoulusta, joilla oli kokemusta yhdestä tai useammasta arvioinnin kohteena olevasta kiusaamisen vastaisesta menetelmästä.

Yli kymmenesosa kyselyyn vastanneista oppilaista ei tiennyt, miten kiusaamistapausten selvittäminen koulussa etenee.

Lisäksi kyselyyn vastasi yli 2 100 oppilaiden huoltajaa. Noin kolmannes heistä ei kokenut saaneensa tietoa siitä, miten oman lapsen koulussa kiusaamista ehkäistään, miten siihen puututaan tai miten tapaukset selvitetään.

Moni ei uskalla kertoa kiusaamisesta
Vaikka monissa kouluissa on käytössä useampiakin eri kiusaamisen vastaisia menetelmiä, jää kiusaamistapauksia silti piiloon.

Karvin kyselyssä joka kymmenes oppilas arvioi, ettei uskaltaisi kertoa kokemastaan tai näkemästään kiusaamisesta.

Kyselyyn vastanneista oppilaista noin kolmannes kertoi kokeneensa kiusaamista jossain kohtaa kouluvuosiensa aikana. Heistä noin kolmannes ei ollut kertonut koulun aikuiselle tapahtuneesta.

Yleisimmäksi syyksi kertomatta jättämiseen mainittiin se, ettei asiasta kertomisella uskottu olevan mitään vaikutusta tapahtuneeseen.

Jos oppilaat eivät tiedä, miten kiusaamistilanteisiin puututaan tai miten niitä lähdetään selvittämään, eivät he välttämättä kerro näkemästään tai kokemastaan kiusaamisesta, Karvin raportissa todetaan.

Tärkeintä ei ole menetelmä vaan sitoutuminen
Kaikkiaan Karvin arvioinnissa oli mukana seitsemän eri menetelmää, joilla oli tutkimukseen perustuvaa näyttöä niiden toimivuudesta.

Arvioinnin kohteena olleet menetelmät olivat KiVa Koulu -ohjelma, Aseman Lapset ry:n K-0 -menetelmä, Verso-sovittelu, Gutsy Go, Oulun kaupungin tunne- ja turvataitokasvatus, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tukioppilastoiminta sekä Folkhälsanin samantyyppinen ruotsinkielinen Vänelevsverksamheten.

Menetelmien tavoitteet, kohderyhmä ja toimintatavat olivat keskenään erilaisia. Tarkoitus ei ollut asettaa eri menetelmiä paremmuusjärjestykseen, vaan tuoda tietoa menetelmien toimivista käytänteistä ja kehittämiskohteista.

Tärkeintä ei ole se, mitä menetelmää käyttää, vaan miten sitä koulussa käytetään.

Niina Rumpu

Arvioinnissa tarkasteltiin erityisesti menetelmän käytettävyyttä, juurrutettavuutta sekä tuloksellisuutta. Voit lukea menetelmien arvioinnista tarkemmin Karvin sivuilta(siirryt toiseen palveluun).

– Toivomme, että tämä antaisi kouluille vähän suuntaviivaa siitä, mitä on tarjolla ja mitä erilaisilla menetelmillä voi saavuttaa, arviointiasiantuntija Niina Rumpu sanoo.

Karvin raportin mukaan valitettavan monessa koulussa menetelmän käyttö oli vain muutamien henkilöiden vastuulla, jolloin menetelmän juurruttaminen koulun arkeen oli haastavampaa.

Rumpu muistuttaa, että kiusaamisen ennaltaehkäisyssä tärkeää on henkilöstön sitoutuminen, johdon tuki sekä oppilaiden aktiivinen osallistuminen toimintaan.

– Tärkeintä ei ole se, mitä menetelmää käyttää, vaan miten sitä koulussa käytetään. Miten menetelmään sitoudutaan ja miten se omaksutaan osaksi koulun arkea ja toimintaympäristöä.